lauantai 31. toukokuuta 2014

Toukokuu / NYC

Voi hyvänen aika. Viimeks oon tänne päivittäny ku oli Prom. Kuukaus sitte. Ja mihin on sekin kuukausi taas menny?? Kirjotin kuinka on enää 7 viikkoa jäljellä ja nyt onki  enää neljä? Mua pelottaa tää ajankulu. Se on ihan sairasta. Ei pitäis olla ees laillista ajan mennä näin nopeasti.

Hirveesti on taas kerenny tapahtumaan viimisten viikkojen aikana, tuli käytyä New Yorkissa, katottua tenavabaseballia, high school baseballia ja ammattilaisbaseballia, oli yks AFS-tapaaminen missä keilattiin, oli band/chorus spring concert, oli Memorial Day ja parade, oli senior awards ceremony, oli senior skip day, hengailua kavereitten kanssa, Brycen graduation party, bonfires ja vaikka mitä. Vähän harmittaa etten tänne oo kerenny päivitellä ajanmukaisia kuulumisia, mutta koko ajan oon lennossa nii ei siinä hirveesti tietokonetta kerkee ees ajatella. Paitsi ne yöt jotka vietin englannin projektin kanssa...

Kuvia on kansioissa aivan törkeesti niin tuun niitä nyt jakamaan vähän eri postauksiin ettei tästä tuu ihan luvattoman pitkää. Elikkä tässä nyt kuvat New Yorkista johon suunnattiin Toukokuun viides Library Clubin kanssa, sateen saattelemana eikä shoppailemaankaan päästy mutta muuten oli kiva reissu! Käytiin Statue of Liberty Islandilla ja Ellis Islandilla ja siinä se suurimmaks osaks sitte oliki. Mutta seura oli ainaki mahtava!


IMG_5400 IMG_5405 IMG_5407 IMG_5416 IMG_5420 IMG_5431 IMG_5441 IMG_5447 IMG_5454 IMG_5456 IMG_5465 IMG_5475 IMG_5487 IMG_5488 IMG_5489 IMG_5492 IMG_5513 IMG_5516 IMG_5518 IMG_5532 IMG_5533

maanantai 12. toukokuuta 2014

7 viikkoa jäljellä...

Okei kaikki sukulaiset, kaverit, vaihtarit ja muut blogin lukijat. Oon pahoillani että en pahemmin ole postaillu ja kun postausta tulee niin pikaisesti kuvia ja kuulumisia vain. Miten täällä todellisuudessa menee? Siitä ajattelin nyt kirjottaa syvemmin.

Mun elämä täällä tuntuu enemmän unelta kun todellisuudelta. Kaikki on vaan niin hyvin ja aika menee niin nopeesti että pelottaa. Ei mulle turhaan muistuteltu että kevät puolisko tulee olemaan se parempi puolisko ja se sitten kanssa tulee menemään nopeesti. Voisin jakaa mun vuoden kahteen osaan: ekat 5 kuukautta oli kivoja, opin paljon, tein paljon, kasvoin ihmisenä, tutustuin ihmisiin, ja kehityin englannin kielen kanssa. Yritin välillä jopa pakonomaisesti nauttia tästä ajasta ja välillä tuntui etten ollut tarpeeksi hyvä vaihtari. Pyrin olemaan jotain enemmän, mutta se oli virhe. Ei kukaan voi olla jotain mitä ei oikeasti ole. Välillä tuli niitä fiiliksiä että "tätäkö se nyt on? milloin mun vaihtovuodesta tulis sitä niin kutsuttua amerikan unelmaa?" Ne seuraavat kuukaudet ton ekan puoliskon jälkeen on ollu nimenomaisesti sitä amerikan unelmaa. On ollu ihan mahtavaa aikaa, oon oppinut vielä enemmän, tehnyt sitäkin enemmän, kasvanut vielä sitäkin enemmän ja luonut ne oikeat ystävyssuhteet ja superläheisen suhteen perheen kanssa, ja englannin kanssakaan ei oo enää minkäännäköstä ongelmaa. Pitäs varmaan koputtaa puuta jos sanon että mun elämä täällä on aika täydellistä tällä hetkellä.

Joka aamu 6:40 kun herään kouluun, en oo äkänen, turhautunu tai haluamaton lähtemään kouluun. Päin vastoin. Oon onnellinen. Joka ikinen aamu. Se onni kulkee mun mukana läpi joka ikisen päivän ja menee nukkumaan mun kanssa, vain jotta saan taas herätä siihen samaan onnen tunteeseen seuraavana aamuna.

Koulun sääntöihin ja rutiineihin oon täysin tottunut. Edelleen jotkut asiat tuntuu tyhmiltä ja oudoilta mutta silti ne on nyt ihan normaaleja asioita. Jopa koulupäivät menee nopeasti ja sen ei pitäis olla mahollista. Eihän koulupäivät ikinä mene nopeasti?! Tässä voin taas todistaa senkin väitteen että kun ajan toivoisi menevän nopeasti, se menee hitaasti, ja kun sen toivoisi menevän hitaasti se liitää ohi kun tähdenlento. Täällä minuutti tuntuu sekunnilta ja vuorokausi tunnilta. Ei ole reilua. Kuka vois pysäyttää sen kellon mun puolesta?

Lähestulkoon joka päivä joku kysyy multa oonko valmis palaamaan kotiin. Tai joku muistuttaa että kohta koittaa se päivä kun mun pitää lähteä. Tai joku tulee kyynelet silmissä halaamaan että mä en halua sun lähtevän vielä. Miten siihen pitäis reagoida? En mäkään halua lähteä vielä mutta en myöskään halua kuluttaa jokasta päivää sitä lähtöä murehtimalla. Kyllä, mulla on ikävä perhettä ja ystäviä mutta ei, en oo vielä valmis palaamaan kotiin. Sitä paitsi, täähän on mun koti nyt. En mä halua jättää mun kotia palatakseni kotiin.

Seitsemän viikkoa. Alle kaksi kuukautta. Tuntuu että se oli viime viikko kun ajattelin että enää 5 kuukautta. Oikeasti, mihin ihmeeseen se aika katoaa? Jokasena hetkenä kun mun kasvoilla on hymy, se hymy tulee sydämestä ja pysyy kasvoilla varmaan turhankin pitkään, ihan vaan sen takia että oon niin onnellinen täällä. Pienet asiat tekevät mut onnelliseksi ja vieläkin pienemmät asiat tuovat sen hymyn mun kasvoille.

Eilen sain taas kirjeen mun ihanalta mummolta. (Kyllä mummo, tulevat perille ja oon aivan superpahoillani etten niihinkään saa aikaiseksi vastata! Mutta kiitos kumminkin hirmusti, piristävät aina päivää ja on hyvä kuulla kuulumisia sieltä suunnalta!) Hän kysyi että minkälainen Veera täältä palaa, vai palaako, ja olenko muuttunut. Luin sen host momille ja häneltä kuulin että kyllä olen muuttunut. "You're not a little girl anymore, you're a young woman now." Niin kai sitten. Vaikka ikinä en aikuiseksi halunnut kasvaa.

Antakaa siis armoa että olen maailman huonoin pitämään yhteyttä kehenkään. Mutta seitsemän viikon päästä kun palaan Suomeen, sitten annan kaiken aikani teille ihanille jotka mua siellä odottaa. Nyt antakaa mulle vielä nää seitsemän viikkoa aikaa nauttia mun elämäni suurimmasta unelmasta. Olette kaikki ajatuksissa. Halataan kun tavataan. <3

Love, Veera

lauantai 10. toukokuuta 2014

PROM

Vihdoin on aikaa tulla tännekkin. Pahoittelut kun en oo mitään päivitelly taas pitkään aikaan. Aika vaan liitää siivillä ja sitä ei oo ikinä tarpeeks. Alle kaks kuukautta jäljellä ja täällä vaan nautin niin täysillä joka hetkestä että en oo ollenkaa valmis palaamaan Suomeen.
Viime viikonloppuna oli Prom, eli koulutanssit mihin pukeudutaan hienosti ja syödään ja juhlitaan ja tanssitaan ja pidetään hauskaa. Oli kyllä yks parhaimmista muistoista ikinä, oli aivan huippuilta! Tässä kuvia itse Promista ja myöhemmin tuun päivittelemään muita kuvia ja mm. New Yorkista mihin tehtiin päiväreissu eilen. Palaan tänne taas kun löydän pienen hetkisen :)

Enjoy!


IMG_5141 IMG_5144 IMG_5165 IMG_5168 IMG_5181 IMG_5195 IMG_5214 IMG_5219 IMG_5226 IMG_5233 10268652_10203351209959561_3129123934288483592_n IMG_5249 IMG_5252 IMG_5258 IMG_5263 IMG_5264 IMG_5289 IMG_5294

Kaipa voin vähän yksityiskohtia kertoa kanssa haha. Eli siis perjantaina 2.5. oli puolikas päivä koulussa. Koulun jälkee kukin lähti omille taholleen ja valmistautumaan iltaa varten. Lähettii momin kans Altoonaa ja ostin vielä viimiset jutut ja menin kampaajalle laittamaan mun hiukset. Kotiin päästyä mulla oli tunti aikaa laittaa meikki, kynnet ja pukeutua. Mun prom date Alex tuli mut sitte hakemaan ja lähettiin Mill Hill:ille ottamaan kuvia missä oli suuri osa muistakin kavereista. Sieltä jatkettiin meiän juhlapaikkaan Calvin Houselle mikä oli aika kiva paikka. Otettiin lisää kuvia ja mentiin sitte sisään. Meille tarjoiltiin hyvää ruokaa ja tanssittiin. Promin jälkee mentii kaveriporukalla yhteen ravintolaan mikä tarjoilee aamupalaa 24/7 ja sieltä jatkettiin Afrer Prom -partyyn Shannonin luo. Minä ja muita kavereita sinne yöksi kun nukkumaan päästiinvihdoin 5:30 am. Oli aivan sairaan hauska ilta ja nyt oon taas kokemuksia rikkaampi. :)